Antoniuksen luostari on Novgorodin maalauksellisimpia paikkoja. Tarina kertoo, että sen perusti v. 1106 Antonius Roomalainen. Tarina, kuin kaikki muutkin luostaritarinat, on uskomaton, mutta kaunis. Antonius syntyi Roomassa vuonna 1067. Hän oli rikas. 18-vuotiaana hän rupesi munkiksi, laittoi varallisuutensa - kullan ja hopean - tynnyriin ja heitti sen mereen. 20 vuotta kuluttua hän erakoitui kalliolla ja rukoili sillä ortodoksisuuden pelastusta. Kerran nousi ankara myrsky ja kivi, jolla Antonius oli rukoilemassa, alkoi liikkua meren pinnalla kuin venhe. Kaksi päivää kuluttua, Jumalanäidin syntymäjuhlapäivänä Antonius pääsi Novgorodiin. Siitä paikasta, jolle aallot ovat hänet tuoneet, on kasvanut luostari. Muutaman vuoden kuluttua kalastajat saivat kiinni tynnyrin. Siinä olevaa rahaa riitti kivikirkon rakentamiseksi ja maan ostamiseksi. Todellisuudessa kronikossa v. 1117 mainitaan Neitsyt Marian syntymän kivikirkon muuraamista (ensimmäinen mainittu vuosi luostarin historiassa). Suunnitelman ja yleisen ratkaisun kannalta luostari on aivan tyypillinen omalle aikakaudelle: nelipylväinen, on olemassa nartheks, porrastorni, kolmipäinen. Mutta raskaiden ristimäisten pylvästen asemesta on käytetty T-muotoisia ja kahdeksansärmäisiä pylväitä, mikä on oleellista pienehkön kirkon sisustuksessa. Porrastorni on pyöreä, eikä suorakulmainen, lehteri on tehty puusta, eikä kivestä. Kaikki tämä muodostaa kirkon omaperäisyyttä.

Vuonna 1125, kolme vuotta kuluttua rakennustöiden päättymisen jälkeen ilmestyneet monumentaalimalaukset muodostavat mahtavan ja tyyliltään omaperäisen novgorodilaisten freskojen kokonaisuuden, 1100-luku. Suurimman vaikutelman saa aikaan Neitsyt Marian ilmestyksen kuva ja neljän parantajan – Frolin, Lavrin, Kirin ja Ioannin – hahmot, jotka ovat itäparin länsirajoissa. Kaikki kuvat ovat isokokoisia ja ne vastaavat arkkitehtuurin jakosääntöjä. Väristys perustuu kirkkaiden avointen värien yhdistelmään. Neitsyt Marian syntymän kirkon maalaus nytkin herättää kiistoja: eräät tiedemiehet havaitsevat siinä romaanisen tyylin huomattavaa vaikutusta, mutta enemmistö liittää maalauksia bysanttilaista perinnettä edustaviin muistomerkkeihin, jotka luovat oman erikoisen taidetyylin.

Luostarin todellinen historia on keskiajalle tyypillinen: luostari paloi, se uudisrakennettiin, vuonna 1570 opritchnina-järjestyksen alaisina kaatuivat luostarin esimies Gelasi ja kaikki munkit, vuonna 1611 luostarin tuhosivat ruotsalaiset. Nykyään Syntymän kirkon myöhempi ilmestyneine sivurakennuksineen lisäksi luostari sisältää luostariseinän liikenneportteineen, luostarin johtajan ja rahatoimistorakennukset (1600-1800-luvut), Herran temppeliintuomisen kirkko ruokahuoneineen (1500-luku).