Idea muistomerkin paljastamisesta kuului Aleksanteri II:lle ja oli historijoitsijoiden kannattama. Vuonna 1862 valmistauduttiin Venäjän tuhatvuotisjuhlan viettoon. Muistomerkki Venäjän tuhatvuotisjuhlan kunniaksi päätettiin pystyttää nimenomaan Novgorodiin, tunnustaen näin sen avainroolia Venäjän valtion luomisessa. Muistomerkki Venäjän tuhatvuotisjuhlan kunniaksi on siihen aikaan kenellekään tuntemattoman Keisarin Taideakatemian vasta päättäneen Mihail Mikeshinin ensimmäinen taideteos. Lukuiset veistokset, friisit, ritilä ja lyhdyt valettiin pääkaupungissa.

Muistomerkin juhlalliset avajaiset pidettiin 8. syyskuuta vuonna 1862. Seremoniaan osallistuivat keisari Aleksanteri II kruununperijän kanssa sekä keisariperheen jäseniä. Silloin muutamaksi päiväksi Novgorodista taas tuli Venäjän poliittisen elämän keskus, sen pääkaupunki.

Muistomerkki paljastettiin aukiolle Sofian tuomiokirkon ja Hallintorakennuksen välille. Sen korkeus (yli 15 metriä) ja muotojen suuruus sopivat hyvin muinaisiin ja nykyaikaisempiin arkkitehtonisiin kokonaisuuksiin. Poikkeuksetta kaikkien onnistuneeksi tunnustama kokonaisratkaisu oli siinä, että muistomerkin silhuetti muistutti kahta tärkeää Venäjän ja Novgorodin historian symbolia – tsaarin vallan attribuuttina olevaa Monomahin hattua ja kansankokouskelloa. Monumentin jako kolmeen tasoon antoi mahdollisuuden kääntää veistoskielelle sen aikaisen virallisen doktriinin tunnetun kaavan: ”Ortodoksisuus, itsevaltius, kansallismielisyys”.

Ortodoksisuutta symboloiva muistomerkin yläosaan pystytetty Enkeli siunaa polvistunutta naista eli Venäjää.

Toinen taso koostuu kuudesta ryhmästä, joista jokainen kuvaa yhtä Venäjän valtionjärjestelmän kehittämisvaihetta: alkaen Rurikista eteläisellä puolella ja päättyen Pietari Suureen pohjoisella puolella.

Muistomerkkiä alhaalta ympäröivä kohokuva kertoo Venäjän koko historian. Keisari hyväksyi friisin 109 hahmoa. Hahmot on jaettu ryhmiin: valtiomiehet, sotasankarit, kulttuuritoimijat ja valistajat.

Venäjän tuhatvuotisjuhlan kunniaksi pystytetyn muistomerkin kohtalo on myös erityinen. Toisen maailmansodan aikana, kun Novgorod oli fasistien miehittämä, tuhotettuun Kremliin viereen rakennettiin kapearaiteinen rata, ja muistomerkin puretut veistokset ja kohokuvat alettiin valmistaa Saksaan lähettämistä varten. Kremliin astuneet neuvostosotilaat löysivät siitä puoleksi lumen peittämiä osia. 7. marraskuuta 1944 muistomerkki taas avattiin saneerauksen jälkeen.